maanantai 26. marraskuuta 2012

Töölönrannan runsas brunssi






Alttein yleisö
Perheet, porukat, pariskunnat, suvut

      Kehuttavaa 
          + runsas buffet-pöytä
      + erinomaiset pääruoat
      + pienet lapset syövät ilmaiseksi
         + kaunis ympäristö
      + paljon asiakaspaikkoja
      + takka on päällä

Kehitettävää
       - vain yksi leipälaji, eikä sekään huippu
       - aamupalamaisuus ontuu
       - jälkiruoat eivät herättäneet syviä tunteita



Olemme innostuneet brunsseista. Myöhäinen aamupala, runsas tarjonta, parhaimmillaan raikas, tukeva, kaunis ja monipuolinen – what’s not to love.

Tällä kertaa suuntasimme viehättävän Töölönrannan sunnuntaibrunssille. Tarjolla oli alkupalanoutopöytä, kolme pääruokavaihtoehtoa listalta sekä jälkiruokanoutopöytä. Ravintola oli täynnä, mutta onneksemme saimme kuitenkin pöydän kolmelle melko lyhyellä varoitusajalla. Tulimme iloisiksi huomatessamme, että kalliihkokin brunssi (31 e/aikuinen) on löytänyt paikkansa suomalaisten sydämissä.

Alkupalapöytä oli runsas sisältäen muun muassa perunasalaattia, vihersalaattia, katkarapusalaattia, lämminsavulohta, possumakkaraa ja chorizoa, munakasta, pateeta sekä talon silliä ja silakkaa. Alkupalat olivat runsaita ja maistuvia, joskin pöydän valikoima muistutti enemmän päivällisbuffetia kuin aamiaista. Kalat olivat erinomaisia – herkullisia, maukkaita ja mehukkaita. Foodie-puolikas arvosti makkaroita, runsaita vihanneksia ja kananpaloja.

Alkupalaa riitti

Pääruoaksi tilasimme kaikkia kolmea menulla olevia ruokia: nieriää sahramirisotolla, karitsanpaahtopaistia pecorinopolentalla sekä punajuuri-ricottaravioleja. Karitsanpaisti oli ihanaa, pehmeää, vahvan makuista ja kaunista. Nieriä oli ehdoton suosikkimme – kala oli hyvin maustunut, suolaa oli käytetty rohkeasti ja sahramirisotto oli pehmeän mausteista. Punajuuri-ricottaraviolit sen sijaan eivät hieroneet kenenkään makunystyröitä, sillä juuri makua niistä puuttui. Laimeahko vuohenjuustokastike ei riittänyt terästämään punajuuren makeutta tai ricotan mauttomuutta.

Ihanaa karitsaa


Seuraavaksi hyökkäsimme jälkiruokapöydän kimppuun, niin hyvältä se näytti. Valitettavasti jälkiruoka oli vain pintakorea. Uuniomena kanelicrumblen kera maistui tölkkihedelmältä digestiivimurskassa ja valkosuklaamousse oli varsin vähän valkosuklaista ja jätti tahmean maun kitalakeen. Suklaakakku jakoi mielipiteet, toinen foodie tykkäsi tinttanasta tumman suklaan makuisesta paketista, toinen ei syönyt kakkupalaansa loppuun. Piparkakut ilahduttivat kaikkia kolmea, pääsipä juustopöydän sinihomejuustokin parin piparin päälle. 

Paljon se antaa ymmärtää...


Palvelu pelasi hienosti ja vaikka jännitimme, miten henkilökunta selviää ruokailumme kulun seurannasta ja pääruokien oikea-aikaisesta tarjoamisesta, kaikki sujui kuin tanssi ja saimme kaiken haluamamme ajallaan. Lapsiperheitä ilahduttaa erityisesti se, että pienen lapsen ruokailu on ilmaista, jopa pääruoan osalta. Saimme itsemme kylläisiksi ja tyytyväisiksi pitkälle päivään. Vaikka Töölönrannan brunssista puuttui tietynlainen aamupalamaisuus, nautimme aamupäivästämme hyvien ruokien parissa ja vakuutuimme Töölönrannan panostuksesta valikoimaan ja palveluun. 

Klikkaa: Töölönranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa olla eri mieltä ;)