Alttein yleisö
Pariskunnille, foodieille,
pienille seurueille, slow foodisteille, kulinaristeille
Kehuttavaa
+ mieletön ruoka
+ välitön palvelu ilman turhaa jäykistelyä
+ hyvä sijainti ja hieno näköala
+ tarpeeksi intiimi. Lisäpisteitä biotakasta.
Kehitettävää
- Puhelimen soiminen salissa saattaisi ärsyttää
herkempää
- Murujen pyyhkiminen pöydältä useasti on aika
rasittavaa, joskin kuitenkin useampitähtisten ravintoloiden peruskauraa, joten
sitä kannattanee harkita
- Leipien tasoa olisi vielä varaa nostaa.
Jos Postresia pitäisi kuvata
yhdellä sanalla, se olisi sinfonia. Takuuvarman upeaa, soljuvaa makujen
sinfoniaa. Keittiö on onnistunut kehittelemään annoksia, joissa maut kohtaavat
toisensa, yllättävät ja täydentävät toisiaan muodostaen todellisen
makuelämyksen. Postresin keittiöllä on ilmiömäinen kyky tuoda ainesten maut
esille puhtaasti ja voimakkaasti. Arvostamme myös paikallista flavouria
ainesten valinnassa sekä kausituotteiden käyttöä.
Toisin kuin useissa muissa
Michelin-ravintoloissa, Postresissa osataan hillitä kikkailua, eikä molekyylien
kanssa pelaaminen nouse pääasiaksi. Toki kokeilujakin on nähty, mutta
suurimmilta riskienotoilta on onneksi vältytty. Postres löysi nopeasti linjansa
jälkiruokapainotteisen alkunsa jälkeen ja jatkaa nyt menestyksekästä
tähtiravintolan kulkuaan.
Makujentasaamislimonadi |
Söimme Postresissa toistamiseen,
emmekä joutuneet pettymään tälläkään kertaa. Erityisesti säväyttivät keittiön
tervehdykset sekä alkupalat, jotka olivat mielikuvituksellisia ja maukkaita.
Ensimmäisen tervehdyksen sinisimpukat jäähdytettyinä nestemäisellä typellä
olivat paitsi upea ilmestys, myös käsittämättömän raikas merenmakuinen
tuulahdus kuin suoraan Atlantin rannikolta. Kurpitsa- ja tattimousse hipoi täydellisyyttä
samettisen pehmeällä, yhteen sulautuvalla maullaan.
Keittiön tervehdys |
Sen sijaan alkuruokana
tarjottu osteri erilaisilla kaalihöysteillä jätti meidät kylmiksi kuin orvon kaalinlehden
syksyn viimassa. Osteri oli ihana, mutta vihreämpääkin vihreämpi annos sisälsi
mielestämme liikaa melko mautonta pureskeltavaa.
Merikampela- ja karitsapääruoat
olivat Michelin-tyylistä keskitasoa ilman suuria yliheittoja hyvään tai
heikkoon suuntaan.
Merikampela |
Juustoannos sisälsi luumua
sinihomejuustomurun ja pähkinämyslin kera. Juustojen ystävinä olimme hieman
pettyneitä annokseen, erityisesti siksi, että tämä annos oli ensimmäinen menun
kahdesta jälkiruoasta. Sinihomejuusto oli melko vahvaa, eivätkä lisukkeet
palvelleet tarkoitustaan maun tukemisessa.
Onneksi ateria kruunattiin
upealla suklaajälkiruoalla, jossa suklaa-ganachen lisäksi oli punajuurimoussea,
punajuurivaahtokarkkeja ja punajuurikeksejä. Moussessa punajuuri maistui melko
voimallisesti, emmekä löytäneet maulle hyvää vastapainoa suklaasta, sen sijaan
pienenpienet vaahtokarkit ja rapeat keksit istuivat annokseen hienosti.
Kaunis jälkiruoka |
Kaiken kaikkiaan Postres selvisi
yhdeksän ruokalajin menusta hienosti. Ravintola kuuluu itseoikeutetusti meidän
ehdottomiin suosikkiravintoloihin. Tulemme uudestaankin!
Klikkaa: Postres
Klikkaa: Postres
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa olla eri mieltä ;)