Stefan's Steakhousen lihanautinto skottipubissa

Alttein yleisö

Porukat, pariskunnat, illanviettäjät, lihan ystävät

Kehuttavaa

+ Kaunis ja viihtyisä, ihana sisustus

+ Lihansyöjä kiittää

+ Erilainen ja mielenkiintoinen tarjonta

Kehitettävää

- Lasten ruoka on yhtä kuin puolikas annos, kirjaimellisesti

- Ranskalaiset taisivat tulla Prisman pakastimesta

 

Tällä kertaa päätimme päivällistää hetki sitten avatussa Stefan’s Steakhousessa. Ravintola aukeaa arkisin vasta neljältä, joten lounasta emme onnistuneet sieltä saamaan, mutta viikonloppuisin ovet aukeavat suotuisammin, joten päätimme yhdistää lounaan ja päivällisen ja tutustua tähän kuuluun Stefaniin ja hänen liharuokiinsa.

Tutustuimmekin sitten Stefaniin varsin perinpohjaisesti, sillä miehen kuvia ei voinut välttää missään (ei edes vessassa). Komean uran mies on toki tehnyt, hanskassa näyttäisi olevan useita ravintoloita Amerikassa sekä Suomessa. Top Chefissäkin hän oli kyllä varsin valloittava.

Ravintolan sisustus teki meihin vaikutuksen: upea biotakka, savuisen hämärä, skottiviskibaaria muistuttava sisustus, lasiseinin varustettu viinikaappi – mieletön kokonaisuus. Halusimme muuttaa sinne.

Niin nättiä, vaikkakin hämärää

 

  

Tilasimme listalta laajasti kaikkea maisteltavaa, vaikkakaan ei tällä kertaa lähdetty varsinaiseen maistelumenuun. Söimme ankanrintaa ruusukaalin ja sienten kera, suomalaista härän sisäfilettä sekä possuburgeria. Sisäfile oli no, sisäfilettä, mureaa ja ihanaa, ja kookastakin. 

Kunnon pihvi sen olla pitää

Ankanrinta oli maukasta, ruusukaali-sienipaistos oli mainiota ja annos toimi kastikkeineen ja bataattisoseineen erinomaisesti. Tosin parempaakin ankkaa on foodien suuhun joskus eksynyt, mutta se taisikin olla rasvaisempaakin rasvaisempaa Pekingin ankkaa Pekingissä. Revitty possu burgerissa sai hyväksyvää muminaa kaikilta läsnä olevilta miespuolisilta foodieilta – makuyhdistelmä oli yllättävä, makea, siis erittäin hyvä.

Puolikas burgeri foodie-puolikkaalle

 

Ruokaa odoteltiin tovi, mikä toki antoi lisää aikaa ihailla Stefania kaikista eri kulmista. Totesimme odottaessamme, että tähän ravintolaan voisi tulla viettämään iltaa ja syömään pitkän kaavan mukaan, sen verran mielenkiintoisia annoksia listalle on kehitelty. Jatkoa siis seuraa!

Klikkaa:  Stefan's Steakhouse

Boulevard Social kuhisi maistelijoita

Alttein yleisö

Hipsterit ja muut trendikkäät ihmiset, porukat

Kehuttavaa

+ Kaunis miljöö

+ Ystävällinen palvelu

Kehitettävää

- Liukuhihnaruokkimista

- Ruoka ei juuri säväyttänyt

 

Pakkohan sinne oli mennä, Boulevard Socialiin. Ravintolasta on kuhistu keväästä saakka, jolloin Tomi Björck ja Matti Wikberg avasivat kolmannen ravintolansa, Farangin ja Gaijinin pikkuveljen, keskelle vilkasta Bulevardin ravitsemusliikekeskittymää.

Lämmin vastaanotto (eikä pelkästään sen takia, että ulkona oli vähintään -37 astetta) ja kaunis sisustus tekivät meihin vaikutuksen heti ravintolaan astuttuamme. Ihailimme kekseliäitä valaisimia, hauskoja seinäpintoja sekä kaunista kattausta. Ihanasta miljööstä huolimatta romantiikalle ei Boulevardissa ollut kovin paljon tilaa – kirjaimellisesti - sillä pöydät olivat erittäin lähekkäin ja meistä tuntuikin, että söimme illallisemme koko pöytärivin kanssa. Eipä siinä mitään, ihan mukavia olivat naapurit.

Ihanat kristallilasit ja muutenkin kaunis kattaus

  

Päätimme sukeltaa maistelumenuun, sillä se lienee se oikea tapa tutustua monipuolisesti ravintolan tarjontaan. Saimme tietää syövämme välimerellistä ruokaa ja jäimme innolla odottamaan Menu Boulevardin antimia. Kauaa ei tarvinnut odottaa – ensimmäinen annos oli edessämme hetkessä. Kuten seuraavakin annos. Ja seuraava. Itse asiassa söimme koko menun, seitsemän ruokalajia, tunnissa. Aloimmekin epäillä, mahtaako omistajilla olla ammattikoulutuksen lisäksi jokin kaupallinen tutkinto, niin taloudellisen tehokkaalta syöttämisvauhti tuntui. Emme voineet välttää vertaamasta kokemusta taannoiseen Farangin illalliseen, josta olimme myös ulkona reilussa tunnissa.

  

Kebabia sapelista ja pitaa

Menun ruoka kuulosti meistä erittäin herkulliselta: kampasimpukkaa, härkätartaria, lammasta, kebabia. Annokset sijoittuivat kuitenkin yksi toisensa jälkeen asteikolle hyvä – kohtalainen - heikohko. Kampasimpukka oli hieman raaka, härkätartar melko mautonta, lammas todella rasvaista, turska mautonta. Sen sijaan pitaleipä kastikkeineen oli hyvää, kebab-lihapulla hauskan tulinen ja hummus sekä pinjansiemenet useissa ruoissa vallan makoisia. Jälkiruoaksi saimme sovelluksen baklavasta ja vaikka varsinaista lehtitaikinaa emme annoksesta juuri bonganneet, annos oli silti hauskasti toteutettu ja varsin makoisa. Jäimme ehkä kaipaamaan vielä toista jälkiruokaa, mutta me olemmekin makeannälkäisiä suursyömäreitä.

Baklava oli kyllä hyvää

BW:n maistelumenuilla tuntuu olevan yhteinen linja, joka kulkee omaa polkuaan. Verrattuna tähtiravintoloihin, Farang ja Boulevard tarjoilevat samoja aineksia useissa annoksissa, ja makumaailma pysyttelee samassa aihiossa läpi menun. Makuasia on, odottaako maistelumenun annoksilta samankaltaisuutta vai erilaisia makuja. Riskaabelimpaa toki on seurata vahvaa linjaa, mutta yrittäjät itse lienevät melko riskaabeleja ihmisiä, kaikki kunnioitus siitä.

Totesimme Boulevardin olevan mielenkiintoinen tuttavuus, joskaan meihin se ei tehnyt vaikutusta ruoallaan. Seuraamme kuitenkin innolla BW-imperiumin laajenemista, kuka ties, mitkä tuulet puhaltavat seuraavaksi.

 
Klikkaa: Boulevard Social